Kuukausi siivillä

Väsyneenä Köpiksen lentokentällä

Prahan Kansallisteatteri

Graffitinäyttely, Solo

Matkalla taidenäyttelyyn

Ruokaa,

namm

Väsynyt lauantai

Sarianna kertoikin jo aiemmassa kirjoituksessaan eilisestä, joten en palaa enää siihen sen kummemmin, kuin todetakseni, että matka oli loistava! Oli erittäin hienoa nähdä toisenlaista elämää Tšekeissä, rauhallisempaa ja unisempaa maisemaa, verrattuna Prahaan. Nimettiinkin Kutná Hora unikaupungiksi.

 

 

Kutná Horassa, vasemmalta Ana, Eva, Saippi, Lauri ja Stepan

Keskiviikkona meillä oli viimeinen koulupäivä. Vaihtotehtävänä koko ajalle meillä oli pienoismalli kolmesta eri Prahalaisesta rakennuksesta. Valitsimme juutalaisen haustausmaan, Ungeltin aukiolta 
Granovsky Palacen ja Dum Panu z Kunstatusta yhden luolahuoneiston, joita käytimme pienoismallissa mallina ja inspiraationa. Keskiviikkona oli valmistuneen pienoismallin esittelypäivä. Olimme kaikki jännityneitä esitelmästä ja luulimme, että tilaisuutta tulee kuuntelemaan vain opettajat. Koulun kirjastoon kuitenkin tulvi porukkaa ja pian tila oli täynnä oppilaita ja opettajia. Tilanteesta tuli enstistä jännitävämpi. Samalla kerroimme yleisölle omasta koulustamme ja näytimme kuvia. Loppujen lopuksi esitelmä, ramppikuumeesta huolimatta sujui hyvin ja ainakin omalla kohdallani sain onnistumisen kokemuksia selvitä uusista ja odottamattomista tilanteista.

 

Keskiviikkoillasta järjestimme pienet juhlat koulukavereillemme ja teemana oli Suomi. Kuuntelimme suomalaista musiikkia ja jossain vaiheessa yhdistimme Tšekin mukaan. Meno oli hauskaa ja seura erittäin mukavaa! Saimme aikaan hyvät Suomi-Tšekki smash up-bailut.

Tänään päivä on sujunut verkkaisasti ja fiistellen menneitä päiviä. Olemme saaneet reissultamme mahtavia ja uniikkeja kokemuksia, joiden tunnekokemusta ei voi pukea sanoiksi! On täysin eri asia matkustaa turistina, kuin vaihto-oppilaana ja viemme kotiin mahtavia muistoja. Yhteen vedettynä tunnelmat ovat olleet, ihmetys, sopeutuminen, ihastuminen ja lopulta irti päästäminen. Vielä ei ole kuitenkaan aika päästää irti, sillä elämme tätä hetkeä, ei huomista tai tulevaa. Kuten eräs luokkakaverimme sanoi minun ja Sariannan lähtövetistelyyn "kaikki loppuu aikanaan". Ja niinhän se on, mutta ei ihan vielä :)  

Maisemin hostellin ikkunasta

Päivä Kolínissa ja Kutná Horassa

Eilisaamuna lähdimme suunnistamaan kohti juna-asemaa ja Kolínia. Tšekissä julkisten käyttö on todella helppoa ja huomasimme jopa hämmästelevämme sitä, että juna oli minuutilleen ajoissa. Kolínissa tapasimme vastikään Suomessa olleet kaksi tsekkiläistä vaihto-oppilasta joiden kanssa vaihdoimme junaa Kutná Horaan. 
Kutná Horassa kävimme Sedlecin luukirkossa, mikä oli jollain tapaa hämmentävä kokemus. Se ei tuntunut kirkolta, koska paikka oli täynnä huutavia turisteja ottamassa yhteiskuvia pääkallojen kanssa, ja palovaroittimen tapaiset hälytysäänet kaikuivat pitkin tilaa joka kerta, kun joku koski luukasojen edessä oleviin kaltereihin. Erittäin uniikki paikka ja kokemus, mutta enemmän pidin Pyhän Barbaran katedraalista. Katedraali oli täynnä upeaa arkkitehtuuria ja taidetta, erityisesti ikkunamaalaukset ja alttaritaulut olivat riipaisevan kauniita.
Kirkkokierrosten lisäksi kävimme syömässä perinteisessä tsekkiläisessä pubissa. Söin paahdettua kalkkunaa ja mykyjä kera punakaalin. Mykyt olivat aivan uusi kokemus minulle, mutta pidin niistä erittäin kovasti! Illalla saimme kutsun Evan kotiin, missä hänen isänsä esitteli meille oman panimonsa. Olimme kaikki erittäin innoissamme, en ole koskaan maistellut itsetehtyä olutta saati käynyt panimossa joten se oli erittäin mielenkiintoista. Oli kiintoisaa myös kuulla oluen valmistamisesta. Kaikki tapaamamme tsekkiläiset ovat olleet äärimmäisen vieraanvaraisia ja ystävällisiä!