Väsynyt lauantai

Sarianna kertoikin jo aiemmassa kirjoituksessaan eilisestä, joten en palaa enää siihen sen kummemmin, kuin todetakseni, että matka oli loistava! Oli erittäin hienoa nähdä toisenlaista elämää Tšekeissä, rauhallisempaa ja unisempaa maisemaa, verrattuna Prahaan. Nimettiinkin Kutná Hora unikaupungiksi.

 

 

Kutná Horassa, vasemmalta Ana, Eva, Saippi, Lauri ja Stepan

Keskiviikkona meillä oli viimeinen koulupäivä. Vaihtotehtävänä koko ajalle meillä oli pienoismalli kolmesta eri Prahalaisesta rakennuksesta. Valitsimme juutalaisen haustausmaan, Ungeltin aukiolta 
Granovsky Palacen ja Dum Panu z Kunstatusta yhden luolahuoneiston, joita käytimme pienoismallissa mallina ja inspiraationa. Keskiviikkona oli valmistuneen pienoismallin esittelypäivä. Olimme kaikki jännityneitä esitelmästä ja luulimme, että tilaisuutta tulee kuuntelemaan vain opettajat. Koulun kirjastoon kuitenkin tulvi porukkaa ja pian tila oli täynnä oppilaita ja opettajia. Tilanteesta tuli enstistä jännitävämpi. Samalla kerroimme yleisölle omasta koulustamme ja näytimme kuvia. Loppujen lopuksi esitelmä, ramppikuumeesta huolimatta sujui hyvin ja ainakin omalla kohdallani sain onnistumisen kokemuksia selvitä uusista ja odottamattomista tilanteista.

 

Keskiviikkoillasta järjestimme pienet juhlat koulukavereillemme ja teemana oli Suomi. Kuuntelimme suomalaista musiikkia ja jossain vaiheessa yhdistimme Tšekin mukaan. Meno oli hauskaa ja seura erittäin mukavaa! Saimme aikaan hyvät Suomi-Tšekki smash up-bailut.

Tänään päivä on sujunut verkkaisasti ja fiistellen menneitä päiviä. Olemme saaneet reissultamme mahtavia ja uniikkeja kokemuksia, joiden tunnekokemusta ei voi pukea sanoiksi! On täysin eri asia matkustaa turistina, kuin vaihto-oppilaana ja viemme kotiin mahtavia muistoja. Yhteen vedettynä tunnelmat ovat olleet, ihmetys, sopeutuminen, ihastuminen ja lopulta irti päästäminen. Vielä ei ole kuitenkaan aika päästää irti, sillä elämme tätä hetkeä, ei huomista tai tulevaa. Kuten eräs luokkakaverimme sanoi minun ja Sariannan lähtövetistelyyn "kaikki loppuu aikanaan". Ja niinhän se on, mutta ei ihan vielä :)  

Maisemin hostellin ikkunasta