Tunnelmia Prahasta

Toinen viikko Prahassa on mennyt rennommin ja työntouhuun on tullut pureuduttua rohkeammin. Kielimuuri on tuottanut joitakin hankaluuksia, jotka ovat kuitenkin ratkenneet tavalla tai toisella. Ensimmäinen viikko meni ihastellessa ja rakastuessa Prahaan ja tämä viikko on mennyt ikävöidessä kotimaata, sen ihmisiä ja omaa koulua. Mietimme porukalla täällä, että niin se kai menee, ensin rakastutaan, sitten ikävöidään ja tunnelmoidaan entistä ja lopulta fiilikset tasaantuu. Mielenkiintoista on löytää oma sisäinen suomalainen, jota ei tiennyt olevankaan, ennenkuin on kaukana kotoa.

Eilen kävimme koulukavereiden ja opettajien kanssa Karel Malichin taidenäyttelyssä. Näyttely oli mielenkiintoinen, sillä yritin itse kovasti ymmärtää mitä taiteilija yritti sanoa töillään. Monet hänen teoksistaan kertoi valosta ja energiasta, joka meitä ympäröi, nimien perusteella, mutta ihan joka työssä en sitä tunnetta tavoittanut. Työt oltiin toteutettu luonnoksen tapaisina piirroksina ja lähinnä metallista tehtyinä tilataidetöinä. Piirroksien värimaailmat olivat kauniita, mutta muuten visuaalinen touteutus ei miellyttänyt. Lopputunnelmat näyttelystä olivat täynnä suurta hämmennystä, enkä saanut vastausta kysymykseeni. Huomasimme jossain vaiheessa tutkivamme töiden hitsausjälkeä joten tuntui, että näyttelystä tuli väkisin etsittyä jotain kaunista.Se ehkä kertoo tarpeeksi. Voi olla, etten omaa tietämättömyyttäni tavoittanut taiteilijan  näkemystä tai voi olla, että oma sisäinen maailma valosta ja energiasta on erilainen.

Koulussa meillä on yhteisenä tehtävänä pienoismalli, joka tehdään kolmesta prahalaisesta rakennuksesta. Kahdesta ulkomiljööstä ja yhdestä sisätilasta. Työ on lähtenyt hyvin käyntiin, sillä rakennukset olemme jo valinneet (ne jääköön vielä arvoitukseksi) ja olemme päässeet piirtämään pohjapiirroksia ja luonnoksia työstä.  Teemme pienoismallin 1:50 ja lisäksi vielä jokainen tekee piirroksen valitsemastaan rakennuksesta.Vaikeuksia on tuottanut tekninenpiirtäminen, sillä omassa koulussa (Artemia) meillä on sitä hyvin vähän. Siellä teemme asioita käytännössä, täällä teoriassa, joten erot koulujen välillä ovat suuret. Luulen kuitenkin, että haasteellisuus tekee vain hyvää ja saamme käytännön taitoja selvitä uusistakin tilanteista.

Lape ja Sape, reissuremmini

Nuha on aika-ajoin tavoittanut meidät ja minä olen nuhastunut meistä pahiten. Suunta on toivottavasti paranemaan päin :) Asiat ovat muuten täällä hyvin, on koti, ruokaa ja kohta toivottavasti puhtaita vaatteita, sillä meillä on pyykkipäivä.